Ohimenneitä haasteita

Elokuu 2010

 

Kuuntelen vaiti vierestä,

sen kasvu alkaa pienestä;

tiedätkö, ootkos kuullut,

minä olen aina luullut,

että sillä hyvin menee.

Siinä se nyt sinnittelee.

Usko pois huvikses,

minä kyllä tiedän sen.

 

Huhu lähtee liikkeelle,

se suuremmalle vaihteelle

siirtyy pienessä hetkessä,

mikä usein totta on tässä.

Kun uuden kohtaa kuulijan,

hän lisää asian muutaman.

Varman päälle kaikki tää,

 se mielenkiinnon herättää.

 Sitten ääneen siunaillaan,

pohditaan ja vatvotaan.

Vahingoniloa parhaimmillaan,

" kuinkas minä sanoinkaan. "

 

Vaan joskus tulee " jokulainen",

ja katkaiseekin siivet sen.

Loppuu  lento lyhyeen

huhun, ankan, valheen sen.

Jäljelle jää vain häpeä,

tiedätkö, mitä pitää tehdä

sinun, minun, hänen,

jotta pitää voit ystävän.

Silmiin katso, oikeasti

kadu ja pyydä anteeksi !

 

pm - 10