821596.jpg

Heipä hei taas ja tervetuloa uuden haasteen pariin. Näin marraskuun koleudessa, mitäs jos vesuttais lämpimiksemme? Ettäkö mitä! No, tuo karjalaismurre tarkoittaa puhua ajankuluksi. Eli haasteena on

Vesuta lämpimikseen

ja haastevastaukseksi voi kuvata ajankuluksi tai kirjoitella ajankuluksi jotain ihan vain lämpimikseen.

****************

 

Homma käynyt sujuvammin,

hoitunut ois luontevammin

niitä, näitä jaaritellen,

yhdessä tehden, jutustellen.

Mutta ei kun ei !

1321297853_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Vesurilla veson,

vasurilla varon

ettei oksa riipaise,

kasvojani raapaise.

Kaveriani jututan,

ukkokultaani vesutan.

Joutavia jokellan,

lämpimikseni soperran.

Jälkikäteen viisastellen,

neuvojani taas jaellen.

1321297938_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Verkkaisesti nojaellen

vääntyi puu uhmaellen.

Kantoon jäi kiukutellen,

ja isäntä sitten hurjistuen.

Työnsi, pyörsi manaili,

rumiakin jo sanaili

vaan sitten paukahti

ja akillesjänne katkesi.


Meni

koko kesä kipsitellen,

rykäkeppeihin nojaten.

Tämä tästä vesuten,

lämpimikseni puhuen.

pm - 11

 

ps. näistä kahdesta omanapuun kannosta

aion kyllä kaivaa toisen juurakon ylös

ja teen siitä pienen kukkapöydän.

Toisesta sahaan pari pannunalustaa.

Nyt ne on ehtineet jo tummua,

mutta käytän ne kloritessa

ja kuivatan merisuolassa.

Tulihan niistä vänkyräisiä takkapuitakin jonkun verran,

mutta kallis hinta niillekin kertyi.

No, elämä on !