Heipä hei taas ja tervetuloa uuden haasteen pariin. Näin marraskuun koleudessa, mitäs jos vesuttais lämpimiksemme? Ettäkö mitä! No, tuo karjalaismurre tarkoittaa puhua ajankuluksi. Eli haasteena on
Vesuta lämpimikseen
ja haastevastaukseksi voi kuvata ajankuluksi tai kirjoitella ajankuluksi jotain ihan vain lämpimikseen.
****************
Homma käynyt sujuvammin,
hoitunut ois luontevammin
niitä, näitä jaaritellen,
yhdessä tehden, jutustellen.
Mutta ei kun ei !
Vesurilla veson,
vasurilla varon
ettei oksa riipaise,
kasvojani raapaise.
Kaveriani jututan,
ukkokultaani vesutan.
Joutavia jokellan,
lämpimikseni soperran.
Jälkikäteen viisastellen,
neuvojani taas jaellen.
Verkkaisesti nojaellen
vääntyi puu uhmaellen.
Kantoon jäi kiukutellen,
ja isäntä sitten hurjistuen.
Työnsi, pyörsi manaili,
rumiakin jo sanaili
vaan sitten paukahti
ja akillesjänne katkesi.
Meni
koko kesä kipsitellen,
rykäkeppeihin nojaten.
Tämä tästä vesuten,
lämpimikseni puhuen.
pm - 11
ps. näistä kahdesta omanapuun kannosta
aion kyllä kaivaa toisen juurakon ylös
ja teen siitä pienen kukkapöydän.
Toisesta sahaan pari pannunalustaa.
Nyt ne on ehtineet jo tummua,
mutta käytän ne kloritessa
ja kuivatan merisuolassa.
Tulihan niistä vänkyräisiä takkapuitakin jonkun verran,
mutta kallis hinta niillekin kertyi.
No, elämä on !
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.