Tällä viikolla haasteemme on runoutta myös täällä Valokuvatorstaissa:
muistot kaikuvat loputtomina kuin
vastakkaiset peilit
eikä niitten kautta voi astua kuin toisiin
itsensä kuviin,
ulkona taivaanrannan tähti, kumipallo, ja koira
Caj Westerberg, kokoelmasta Uponnut Venetsia (Otava 1972)
........
Klikkaa pienet kuvat isommiksi !
Yhdessä valmisteltiin tätä
vaikka halusimme,
älä meitä jätä !
Jo syksyllä tiesimme tään,
että ennen kevättä ikävään
ja kaipuuseen, muistoihin jäämme.
Iäksi erovat maalliset tiemme.
Vaan muistoissa päivänä jokaisen,
kuljet matkassa meidän askelten.
Pihapiirissä, metsässä, kaikkialla.
auringon, kuun ja tähtien alla.
Näytät
tietä Ruskalle mukaviin retkiin,
vieden sen onnellisiin hetkiin.
Peilissä peilaten kertautuu
muistosi,
ja toiset askeleet mukautuu
tassunjälkiisi, leikkeihin pihassa.
Niin tuttua tuossa pallossa,
muistoissa
ja menneessä ajassa,
siinä lähes 14 vuodessa.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.