Haaste Nro 120
DRAAMAA

Silloin oli kevät,
kuvassa on syys.
Elämän eväät
oli repussaan
ja nuoruuden
itsenäisyys.
 
Elämä näytti
suoralta,
mutka tuli 
äkkiarvaamatta.
Sekunnit 
kuin ikuisuus,
sitten hiljaisuus.

Kaksi pitkää
vuosikymmentä
koivukin kesti,
Surujen kyyneliä
se vuodatti 
aina keväisin 
uskollisesti.

Tavallansa näin
ikäväänsä kertoi
kunnes periksi
itsekin antoi.
Toivossa nähdä
jossain siellä,
hänet eikä
enää kyyneleitä.