Nämä runot eivät ole osallistuneet Runotorstaihin
vaan olen ne tehnyt samoihin aihesanoihin jälkeenpäin itselleni.
HAASTE 139
KYMMENEN SANAN RUNO
Kymmenen sanan runoa,
ei ole helppo punoa.
Tällainen siitä tuli.
.....
Haaste 140
2009
Tekstinpätkä,
josta lause:
"Elämä on täynnä tällaisia pieniä,
pullotettuja oppitunteja".
Elämä kulkee monia teitä,
usein viitoittamattomia
suunnitelmiamme kysymättä.
Elämä järjestää ylläreitä,
usein odottamattomia,
mielipiteistämme välittämättä.
Elämä pysäyttää askeleen,
usein arvaamatta
ja rajulla kädellä.
Elämä näyttää opettaen,
myös lohduttamalla
ja auttaa hädän hetkellä.
Antaa
suuriin pulloihin voimaa,
minun tietämättä,
jotta keho herää.
Pieniin pulloihin toivoa,
suoniin pyytämättä,
koska halusin elää.
Letkut, pullot poissa monet,
mä olen yhä tässä.
Mun askeleeni jatkuu!
Niin kiitollisena tään koen,
monesti, usein päivässä.
Vaan
joskus tällaistakin sattuu.
...
HAASTE 141
TASAN
Pesäero ja kahtiajako,
nykyajan "ekoteko",
usein vastuuta pako.
Tasan meneekö,
oikein tehdäänkö?
Miten käy meidän,
ratkaisua
ei tunnu löytyvän.
Haluan pitää isän,
tahdon myös äidin.
Surullisia jakamisia,
traumoja aiheuttavia.
Usein kuitenkin
käy onnellisesti niin,
isän ja äidin
he pitää saavat
ja myös
yhteydet sisaruksiin.
HAASTE 142
2009
KOSTO
Onko se edes suloista
ja onko se tarpeellista?
Hyödynkö ja nautinko siitä
vai itsetuntoniko ei riitä.
Asiaa anteeksiantamaan
ja mennyttä unohtamaan.
Kasvaa valta katkeruuden
ja se vie kaiken iloisuuden.
Miksi näin kun toisinkin
onnellisempana voisinkin,
olla, elellä ja nauttia
elämän pienistä iloista.
Eikä vaadi edes paljon,
tuo teko anteeksiannon
ilman katkeruutta, vihaa
niin huomaat ei vaikeaa
vaan paljon helpompaa
on kostosta vapaana,
elämänpolkua jatkaa.
HAASTE 144
2009
RAKKAUSRUNO
Muistojen kultaama tie,
luoksesi usein vie.
Ajatuksin niin lämpimin,
ain syleilyysi kaipaavin.
Yhdessä kuljemme rantaan
kahdet jäljet santaan
siihen jäi vierekkäin.
Niin hyvä oli olla näin.
Rantakivillä kun istuttiin,
auringonlaskua katseltiin.
Jo silloin tiesimme sen,
tään matkamme yhteisen
jatkuvan läpi elämän,
tuulet ja myrskyn kestävän.
Elämänkokemukset yhdessä,
näin matkaten käsikädesssä.
Nyt kun kulkenut on aika,
vuosia, on yhä sama taika:
ja muistojen kultaama tie,
taas matkamme rantaan vie.
Katsomme auringonsiltaa,
istummme aivan hiljaa.
Me kaksi, käsikädesssä,
kuvajaisemme vedessä.
Sydämmemme tuntee yhä,
on rakkautemme syvä.
Syleilyysi jään mä taas,
sydän sykkii rakkauttaan.
Onnellinen olen niin
ja muistoihin kultaisiin.
Unelmissain hetken verran,
tahdon vielä monen kerran
ja tämän tunteen kokea,
kiittäen yhdesssä kulkea.
Kaiken minkä rakkaus toi,
kaiken minkä Luoja soi!
HAASTE 143
2009
VIRTA
Virran nopea juoksu
tuomen huumaava tuoksu.
Kevään kevyt vihreä,
tunnelma niin herkkä.
Virta vie ajan taa
nuoruuteen uudestaan.
Vaan mitäpä noista
väliin jääneistä vuosista.
Yhdessä eletyt, ihanat,
päivissänsä vaihtelevat.
Yhä tuo koski virtaa,
ja lisään elämänpirtaan.
mitä merkitty sille on
niin kaikki tulkohon.
Yhä tuomi tuoksuu
kun taas on toukokuu.
....
Haaste 145
2009
Tie ulos
Tie ulos
kevein askelin.
Paluu takaisin
käy raskaammin,
vielä vähän aikaa,
mä toivon niin !
...
Silti sama matka.
...
Kunhan aurinkoisiin ,
päiviin keväisiin
päästään pian taas,
niin teen uudestaan
tuon saman testin.
...
Paluukin käy
kevyemmin ,
mä toivon niin !
......
HAASTE 146
2009
VUORENPEIKKOJEN LUOLASSA
VUORENPEIKKOJEN LUOLASSA
OLLAAN AINA ILOISIA.
NÄIN JOULUN ALLA MIETITÄÄN,
MITÄ KENELLEKIN KEKSITÄÄN
JOULULAHJAKSI PAKETTIIN
JOS ON OLLUT KILTTI, NIIN.
TYÖN LOMASSA RALLATELLAAN
VANHOJA LORUJA LORUTELLAAN
VAUHDILLA SYNTYY KAUNISTA,
PAKETTEIHIN KAIKENLAISTA.
VÄLILLÄ TAASEN HUILITAAN,
SILLOIN PEIKKO-TEETÄ JUODAAN.
JOULU ON JO LÄHELLÄ,
MUISTAKAA OLLA KILTTIÄ
HAASTE 147
2009
KUU
Teho-osatolla maatessani,
monenlaisissa letkuissa,
hengityskoneen varassa
en tiennyt palaavani
enään tähän maailmaan
askeleitani jatkamaan.
Kun osastolle tullessani,
vielä lääketokkurassa
rakkaani kysyi minulta:
mitä haluaisit kuulla,
uutisiako kertoisin sulle.
Ei, ei, mutta laula mulle.
Laulu meidän nuoruudesta
kun kesällä riiatessa
istuttiin vintin hetekalla.
Sinä säestäen kitaralla,
lauloit laulun tämän:
KAKSI KITARAA
Yö hopeainen,
yö satumainen,
yö, jonka suojaan nyt vie kaipuu polttavainen.
Ja yössä tunnelmoimaan jää laulu vanha soimaan,
kai tunnet laulun sen.
Kuu meille loistaaa,
yö laulun toistaa.
Nukku Don ja uinuu maa,
kukaan ei nyt nähdä saa,
suudelmaa niin hehkuvaa,
peitti pilvi kuun.
Laulu kahden kitaran,
meille kertoo tarinan,
jossa lempi kasakan
voitti kaiken muun.
Hiljaa soivat yössä vain,
herkät kielet kitarain.
Sanat: Reino Helismaa
Sen jälkeen joka ilta
vaik ei loista kuunsilta,
hän laulanut on tämän
sydäntäni lämmittävän,
tuon meidän laulumme.
Muistot nuoruutemme
tuo kuu monin illoin,
todistaa saa silloin.
Kaikella on aikansa
ja
kuullakin oma taikansa.
HAASTE 148
2009
TEKSTINPÄTKÄ
Ruohonjuuritasolta
näkee asiat paljon selvemmin
ja niinkuin ne ovat.
Vaikka ajat ovat kovat,
niin
"suuria puita "
saisi kaataa vieläkin enemmän.
....
Haaste 149
2009
Räiskyvä
Taas on räiskyvää
ja niin säihkyvää
tuo
yö uudenvuoden.
Tinoistansa luoden
joku
uskoo kohtaloonsa,
ei pidä paikkansa,
se, mitä siitä näen
on
ihan niinkuin
kukunta käen.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.