1.

Minun täytyy alottaa tää juttu nyt ihan alusta,

 että lukijat pääsee jotenkin kärryille.

Emäntäni on niin monisananen,
 että sen ajatus ja teksti ei aina kulje visusti käsikädessä.
Ihan ensiks kerron, että oon sellanen niinsanottu "lehtolapsi",
 kuten ennen sanottiin rumasti mukamas isättömästä lapsesta,
 joka oli ns. vahinko eli ei niin suunniteltu lapsi.


Enhän minä mikään isätön ole
ja isänikin tunnustaa minut
ja kuka sen voi todistaa,
ettenkö ollut ihan oikeasti suunniteltu ja toivottu.
Ihmiset kun ne luulee tietävänsä aina kaiken.
Emoni nuoruudenihastus oli sen ensirakkaus,
ehkä siinä ei mitään "vahinkoa sattunutkaan ".
 Rakkautta se oli ensisilmäyksellä
ja siitä minun isäntäperheeni
 ja moni niiden ystävä täällä etelässä ovat iloisia.

SIIS,
Oikein suuresti ovat vahingoniloisia !

 Ihmiset ei vaan tajuu, että koiratkin voi rakastaa.
Tietty,
että tämä vauvatapahtuma vähän aiheutti emoni perheessä
 hämminkiä ensihätään.

Raskaus tuli yllärinä ja siitä tuli tieto vasta kun putkahdimme maailmaan,
mutta neuvokkaina he etsivät meille kaikille kolmelle kodin.

Ja toivottu olen ollut varmaankin alitajuisesti.
Niin ne sanoo aina mun perheenjäsenet,
että olen heille Taivaan Isän lähettämä lahja.

Minulla on kaksi veljeä,

oikein kuuluisakin toi "Nalle Walhroos",
joka matkusti myös tänne etelään
 ja sitten se toinen siellä Oulun lähellä,
 joka jäi sinne iskän ja äitin lähelle pohjosiin.
Hyvä niin, että voivat joskus nähdäkin toisiaan.
Mun emäntä vaihtaa kuulumisia joskus
puhelimella emon perheen kanssa
ja sit ne kertaa mun koko vauvatouhun
 ja kaikki siihen liittyvän taas uudestaan ja uudestaan.
Emoni perheen emäntä kehui mua pentuna aina
ja tottahan se kaikki on,
mitä se sanoo.

Olen ollut aika vilkas jo pienenä,
TIITTERÄ
on se minua kuvaava sana.
Siellä se on kai "Oulun ja Iin kieltä",
näin emäntäni olettaa.
Se on suomennettu isäntäväelleni oikein käytännössä.
Sanan tarkoitus on nyt todistettu kuulemma,
olenhan juuri sellainen:
vilkas, oma-aloitteinen, sosiaalinen
ja ulospäinsuuntautuva
ja etenkin tempperamenttinen.
No, sitähän minä olen ja täysillä ollut jo pienestä pitäen.

2.

 

IMG_0653-1-normal.jpg
Nyt sitten kerron äiskästä ja isästäni sen mitä olen kuullut.

Emollani on kaunis nimi

KAARNA

Kaunein ja ihanin äiti hän mielestäni onkin.
Äiskä on puhdasrotuinen,

valiotyyppiä oleva paimensukuinen lapinkoiraneitokainen.
Sulavalinjainen, kaunis kullanruskea / tummasävyinen kaunotar,
joka hurmasi isäni hetkessä.
Emoni menikin salaa treffeille.
Isäni oli arvoitus kaikille jonkunaikaa,
mutta sitten sekin asia selvisi
ihan ilman dna-tutkimusta

Olenkin hyvin ylpeä iskästäni,
se tunnustaa kaikki lapset ihan omikseen.


JÄTKÄ,

Norjan harmaa hirvikoira, pohjosen poikii.

Komia nimi,
johan sekin jo kertoo jotain.
"Kaarna ja Jätkä yhteen soppii,
huomenna pannaan ne pussauskoppiin."
Sillaihan ne loruttelee ihmisetkin.
Isästäni tiedän vain vähän kylillä puhuttuja juttuja,
mutta kunnon Jätkä se on.
Charmikas ja vanttera, hirvikoirasukua
ja kehuja se on saanut paljon hyvien luonteenpiirteittensä takiakin.
Kyllä niistä on mullekin periytynyt osa,
samoin kuin emoni kauneudesta ja sosiaalisuudesta.
Ja mitä väliä niillä suvuilla,sukujuurilla ja muilla ulkoisilla jutuilla on.

Onhan se ulkonäkö kyllä kiva juttu ...

Kyllä ne aina kauheest mummot

ja muutkin ihmeiset vartoo kylällä nähdäkseen minut

( oon kuulemmma niin ihanna mutten aio tulla ylpeeks siitä )


Rakkaus se on tärkeintä ja jokainen on oma ittensä ihana koiruli.
Vaikka emäntäni kehuukin mua
niin se kyllä tykkää kaikista koirista
ja näkee niissä kaunista,
vaikka sanonta vanha sanookin,
että " oma lapsi on aina paras ja kaunein".

3. 

 

Tää juttu jäi nyt kesken anteeks .........