Haaste nro 26
MUUTOS

Ruskalla oli aina aimmin
 - aina silloin tällöin -
 tapana pureskella
kaikkia pieniä ulokkeita

kuten vetoketjunpäitä.

Luuhan sitten toimi aina 
pienen nuhtelun jälkeen
sijaiskohteena.
Ennen riepotusta oltiin hyviä kavereita.
Kaikki pienet ulokkeet pehmoista,

kuten silmät ja suut
ja muut kehon osat
joutuivat kovalle koetukselle.
Siilimamman puinen nenä oli kova pala, 
sitä piti työstää kauan
ja sen jälkeen se joutuikin lääkäriin
 ja on vieläkin sillä reissulla.
Aika vähällä ollan päästy näiden tihutöiden
 ja energianpurunsäätelyn kanssa.
Kunnes sitten kerran oltiin kaupungissa:
Ruska on usein sielläkin mukana, 
joten lieneeköhän jälkimmäinen
 tekstissä protestia kotiinjäämiselle.
Kotiintullessa hetken päästä huomasin, 
että internetjohto on poikki, onneksi ei sähköjohto
Kuinkahan siinä olisi käynyt ?
"Tässä on paikka sille kuvalle,
jota en nyt löydä arkistoistani. "

Anteeksipyytelempää koiraa en ole tavannut,
MUTTA
 kyllähän siitä selvittiin parilla asian haistelulla,
 muutamalla muistitorulla ja sitten poski-  ja korvapusulla.
Tämä on hyväksitodettu anteeksipyyntö ja sen anto.
 Ja sen jälkeen metsään juoksemaan´ja nuotiolle.
Kenkiä eikä vaatteita Ruska ei ole koskaan repinyt, 
vaikka niitä kanniskeleekin.
Se vain nukkuu niiden päällä tai vieressä.

Muutosta tapahtuu kaiken aikaa, niinhän se on,
mutta sitten kait sitä pitää toimiaki
 aina uuden tilanteen mukaan
uudella tavalla.

Vaan tekivätpä nuo koirat mitä tahansa,
 niin yksi lämmin nuolaisu
ja ruskeiden silmien vilpitön katse
korvaa kaikki vahingot.