1302340211_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Aamu kun valkeni,

niin aurinko kurkisteli

ja lupauksensa piti.

Antoi lämpöä, paistetta

täydeltä terältä, mutta

vain aikaa jonkin.


Tuli sitten iltapäivä,

näkyi pieni pilvenhäivä,

pian harmaa läiskä

ja "perässä marssi

koko ratsuväki"

Onko tää joku farssi,

silloin mietiskelin.


Taivas synkkä, kuulen,

äänen puhurituulen

ja silloin kyllä luulen;

kohta alkaa sataa

ja sitä tuttua rataa

jatketaan kohti iltaa.

Sade yltyy kovaksi,

se muuttuu rännäksi,

olo epämukavaksi.


Sitten se helähtää,

 soimaan sydämeen jää,

odotettu, tuttu ääni tää;

miten se voikin yllättää.


Miten riipaiseekaan

laulu Mustarastaan.

Se koivunlatvuksessa,

tässä räntäsateessa,

melankolisesti laulaa,

kauneinta huilusooloaan.


Kevään riipaisevimmat

ja myös ihanimmat

soinnut on ilmoille kiirinyt,

Ne lauleli mustarastas nyt.

pm - 11

 

ps.  Mustarastaita on monena talvena 

ollut aina pari pariskuntaa koko talven,

niin tänäkin talvena.

Nyt niitä on ilmaantunut muutama pari lisää

ja käyvät aamusta iltaan lintulaudoilla.

Niillä on kyllä mielestäni kaunein ääni lintumaailmassa.

1261476056_img-d41d8cd98f00b204e9800998e