Syyskuu 2010
Haperolle on tainnut
käydä nyt höperösti
kun on ryppyjä tullut
lakkiinsa noin rutosti.
Se seisoo sammalikossa
yhä vielä odottamassa,
josko joku sen koriinsa
poimisi ja veisi kotiinsa.
Taitaa olla turha toive,
olenhan tässä kunnossa.
En mä enää turhia luule,
aikani alkaa olla ehtoossa.
Vesimaljan lakkiini,
teki sade, ystäväni.
Siitä juonut on lintukin,
ystävä minun hänkin.
pm - 10
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.