Syyskuu 2010
Videotallenne,
Taivas on sininen ja napakka ...
Taivas on sininen ja valkoinen,
vedenpinta tyyni, näen sen.
Näen kauniin taivaan värien,
veteen kuvajaisen piirtäen.
Mutta tiedän myös sen,
mikä on monen ihmisen
tuska pinnan alla sydämen.
Voi särkyä ehyt pinta,
olla kallis elämän hinta
ja mikä pahinta,
niin monelle raskasta
on kadota omalta itseltä,
omalta läheiseltä,
jäädä jälkeen elämältä.
Ainakin joksikin aikaa.
Kunnes tuuli tyyntyy,
vanha polku löytyy.
Iloisena Hän kysyy;
Lähdetkös kanssani lypsylle ?
Lähdenhän toki ! Matkalle,
kauas lapsuuteen
ja sieltä nuoruuteen.
Välillä palataan nykyhetkeen.
On kahviaika.
Lypsy jäi kesken,
se peittyi unohdukseen.
pm - 10
ps. Tämä runo sivuaa läheisesti työtäni,
siksi siinä on vähän surullinen sävy
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.