MUISTOJEN PIHAPIIRI

 

Pihapiiri on hiljainen,

vain tuulenvire hentoinen

käy lehdistössä koivujen,

noiden  ikivanhojen. 

Norja varsi nuoruuden,

nyt runko vanhuuden.


Latvus on katkenneena,

puu seisoo kumarassa.


Raajarikkona voimassaan

se vielä yhä

seisoo kunniapaikallaan.


Muistaen katon tuuliviirin

se katsoo yli pihapiirin.

Kauas pellonlaitaan

miettien,

miten luonto saikaan

kevään tullen kesään

linnunpojat pesään.

Niille
antoi turvapaikan,
oksanhanka suojaisan, 

alla tuuhean latvuksen.

...

 Kuinka aurinko saikaan,


juhannusruusut kukkimaan,

perunat maahan kasvamaan.

...

Puu

jo toukokuulla ensikerran

se kuuli käen kukunnan.

 

Poppelin vieressä Mustin

niin hienon koirankopin,

se varjohonsa peitti

jos hellettä liiaksi riitti.

 

Kielonkukat ympärillään

ja sinikellot ystävinään.

...

Nyt

riisuttuna, vanhenneena

mä olen kohta valmiina.

Mutta

vielä hetken aikaa

miettien elämän taikaa

hiljaisena nyt lausuen,

kiitollisena hän sanoen:

ei enää pyöri tuuliviiri,

mutta

kiitos, rakas pihapiiri !

Vielä yhä uudelleen,

vuodesta vuoteen, toiseen.

Täällä aina kukkivat,

niityt laajat, avarat.

Iloa niiden tahdon tuovan,

tuon kaiken Luojan luoman.

Täällä koti perhosille,





kaikille taivaan lintusille.

Voi päivänkakkarakedolla


käydä metsäkauriit levolla.

Juhannusruusut kaikkialla

kukkivat sinitaivaan alla

ne tässä pihamaalla


ja villiruusut niitynlaidassa.

Kauneutta, tuoksuaan suovat,

ne iloa muistoihin tuovat.

 

Eletyn elämän hetken,

se vielä

antaa muistojen retken.

Kulkee ajassa menneen,

palaa taas sydämeen,

ihan tähän, viereen.

Päivä uusi, huominen,

on uuden sukupolven

ja heidän tulevaisuuden.

Tämä on kesä muistojen,

menneiden ja lapsuuden.

...

Puu riisuttuna valmiina

tahtoo hetken katsella.

Nähdä vielä sinitaivaan,

auringonousun pilvilaivaan.

Sitten

tuulen vievän sen ulapalle,

aavan taakse rannalle.

Kauniille ja kaukaiselle.

Mukana siellä ajatuksissaan

vanhus

jo matkaa muistoissaan.

 

ps. nämä ajatelmat syntyivät työni yhteydessä

eräänä kahvituokiona  keskustelun pohjalta vanhusten parissa.

 

Ehkä siinä vilahtaa samaistumista omiinkin tuntemuksiin joissakin kohdin.

pm 1/10