KAUKAMETSÄ,
jossa minulle jo lapsena oli
yksi ja tuhat pientä asiaa
opittavaksi ja katseltavaksi
KAUKAMETSÄ
" LUONNON KAINALOINEN ",
lempipaikka lapsuuden.
Kivikkoa, kallioinen,
paikka hiljaisuuden.
Lehmipolkua pitkin
sinne opin askeleet.
Ensirakkauteni surutkin itkin
siellä alla käkkärämäntyjen.
Maisemat oli kauniit katsella
kauas suolle, metsänreunaan.
Illanruskosta, aamusta nauttia,
sai astua unelmien laivaan.
Kaukametsässä luonnon rauha,
sopusoinnussa kaikki siellä.
Nykyajan musiikit ei pauhaa,
tahdon käydä joskus vielä
tuolla paikalla lapsuuden.
Ehkä Luoja suokin sen.
pm - 11
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.