Aamu kun valkeni,
niin aurinko kurkisteli
ja lupauksensa piti.
Antoi lämpöä, paistetta
täydeltä terältä, mutta
vain aikaa jonkin.
Tuli sitten iltapäivä,
näkyi pieni pilvenhäivä,
pian harmaa läiskä
ja "perässä marssi
koko ratsuväki"
Onko tää joku farssi,
silloin mietiskelin.
Taivas synkkä, kuulen,
äänen puhurituulen
ja silloin kyllä luulen;
kohta alkaa sataa
ja sitä tuttua rataa
jatketaan kohti iltaa.
Sade yltyy kovaksi,
se muuttuu rännäksi,
olo epämukavaksi.
Sitten se helähtää,
soimaan sydämeen jää,
odotettu, tuttu ääni tää;
miten se voikin yllättää.
Miten riipaiseekaan
laulu Mustarastaan.
Se koivunlatvuksessa,
tässä räntäsateessa,
melankolisesti laulaa,
kauneinta huilusooloaan.
Kevään riipaisevimmat
ja myös ihanimmat
soinnut on ilmoille kiirinyt,
Ne lauleli mustarastas nyt.
pm - 11
ps. Mustarastaita on monena talvena
ollut aina pari pariskuntaa koko talven,
niin tänäkin talvena.
Nyt niitä on ilmaantunut muutama pari lisää
ja käyvät aamusta iltaan lintulaudoilla.
Niillä on kyllä mielestäni kaunein ääni lintumaailmassa.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.