Klikkaa kuvat isommaksi !

 

Ruskan kanssa retkellä.

 

Eväät hyvät on laitettu,

reppu valmiiksi pakattu.

Mukana taas makkaraa,

hunajateetä ja piirakkaa.

Tikut, puut on tärkeitä,

ilman niitä ei selviä.

Pulkassa puut vedetään,

niistä nuotio tehdään.


Aamusta aikaisemmin,

kantaa hankikin  paremmin.


Ruska tahtoo retkelle,

tuolle tutulle kotijärvelle.


 Innoissaan se on kovin,

odottee pienen tovin.

Te tuutte niin hitaasti,

käynpä tuolla nopeasti.

Saaressa ihan lähellä

 toisessakin, ehdin kyllä.

Papinsaareksi kutsutaan,
 
mistä lie, nimen saikaan.
 
Komian grillin rakensi,
 
yhtenä kesänä pakersi.
 
Vanha, mukava mies,
 
hän silloin jo kyllä ties;
 
täällä kulkijoita riittää,
 
tätä tulisijaa käyttää
 
niin moni kesällä,
 
 joku myös pakkassäällä.

Ruskalla ei aika pitkää,
 
 pureskelee oksanpätkää.
 
Makkaraa odotellessa,
 
lämpimässä paisteessa.

Nyt kuuluu kahinaa,

ne tännekö tulee, katsotaan.

Ei, vain pari hiihtäjää,

ohi saaren kiirehtää.

Parisen tuntia viivyttiin,

ja läpikotaisin tutkittiin.

Saaren jokainen kolkka,

sitten pakattiin pulkka.


Kotimatka saattoi alkaa,

minä het juoksujalkaa

kipaisin rantasaraikkoon,

ruskeaan kaislaviidakkoon.

Siellä oli jälkiä monia,

ah, niin mielenkiintoisia.


Lokkikivi piti tutkia,

kunnolla kivelle kivuta.


Tässä on kettu käynyt,

tuoreet jäljet jättänyt.


Kotiinpäin jo matkataan.

Tassut juosta vielä jaksaa.

Nyt mielessä on päiväuni,

senjälkeen suunta uusi.

Illantullen kerran vielä,

metsässä poiketaan siellä.

Paliksen tai Luutiksen

metsätiellä.