Tällä viikolla haasteemme on runoutta myös täällä Valokuvatorstaissa:

muistot kaikuvat loputtomina kuin
vastakkaiset peilit
eikä niitten kautta voi astua kuin toisiin
itsensä kuviin,

ulkona taivaanrannan tähti, kumipallo, ja koira

Caj Westerberg, kokoelmasta Uponnut Venetsia (Otava 1972)

 ........

Klikkaa pienet kuvat isommiksi !

Yhdessä valmisteltiin tätä

vaikka halusimme,

älä meitä jätä !

Jo syksyllä tiesimme tään,

että ennen kevättä ikävään

ja kaipuuseen, muistoihin jäämme.
Iäksi erovat maalliset tiemme.

 Vaan muistoissa päivänä jokaisen,

kuljet matkassa meidän askelten.

Pihapiirissä, metsässä, kaikkialla.

auringon, kuun ja tähtien alla.

Näytät

tietä Ruskalle mukaviin retkiin,

 vieden sen onnellisiin hetkiin.

Peilissä peilaten kertautuu

muistosi,

ja toiset askeleet mukautuu

tassunjälkiisi, leikkeihin pihassa.

Niin tuttua tuossa pallossa,

muistoissa

ja menneessä ajassa,

siinä lähes 14 vuodessa.

RUNOTORSTAI